Aboa Vetus & Ars Nova Takkahuoneen näyttely 2013

13.9.2013 – 3.11.2013
juliste black sheep PIENI
“Takkahuoneen näyttelyohjelman avaa syksyllä 2013 Matti Koivurinnan säätiön taiteilijaresidenssissä vuonna 2012 työskennellyt Toni R. Toivonen. Musta lammas –  Black Sheep -näyttelyssä tullaan näkemään sarja taiteilijan uusimpia teoksia: maalauksellisia kollaaseja sekä näyttelyn nimeä kantava installaatio.” 

Kuvia jotka tekemisen pakko sanelee:

“Teoksella ei ole muuta tarinaa kuin se, jonka katsoja siihen lukee.”

-Francis Bacon.

Se minkä katsoja lukee teoksesta on tosi. Parhaimmillaan taide opettaa katsojalle jotakin hänestä itsestään.

Teosteni taustalla ei ole yhtä yhdistävää teemaa. Elämä on kaaos, ja kaaos tuo esiin kuvia, kuvia jotka minun on pakko tehdä. Lopussa seisoo neljä valittua teosta, joilla on vailla yhteistä lähtökohtaista teemaa, kuitenkin yllättävän paljon yhteistä. Toisaalta niiden voi nähdä olevan myös raikkaalla tavalla hyvin erilaisia ja todentavan siten taiteellisenajattelun muutosta. Yhteistä on tunnetila, mutta tunne ei kuitenkaan ole yksiselitteinen vaan Hyvässä teoksessa toivo ja epätoivo kohtaa.

Meneillään on vaihe, jossa olen selkeästi jättämässä taakse perinteisen maalauksen kehykset. Tekemisessäni korostuu elämän dualistisuus, toivo ja epätoivo, syntymä ja kuolema. Se tuo yhteen elementtejä sekä korkea-, että alakulttuureista. Materiaaleina toimivat rinta rinnan: muotokuvan perinne, klassinen sommitelma, kullan kiilto, katujulisteet, kuollut eläin, punk ja pornografia.

Aboa Vetus & Ars Nova Takkahuone

No portraits of men

Sarjan “ensimmäinen” teos Vailla ihmisen kuvaa sai alkunsa edellisen projektin jälkimainingeissa. 2 vuotta lähes yksinomaan syrjäytyneiden muotokuvaamisen jälkeen syntyi tarve kasvojen poistamiseen.

“No portrait so fine, only sheets on the wall”

‘Ei muotokuvaa niin hienoa, vain lakanat on seinillä’

   -Joy division, kappaleesta Day of the lords

7 kuvaa ennen ristiinnaulitsemista

Teoksen Yrityksiä ymmärtää itseä lähtökohtakuva muuttui 7 kertaa ennen, kun pystyin kuulemaan maalauksen omaa tahtoa. Lähes sadan päivän tuloksettoman työstämisen jälkeen kuva ehdotti, että ristiinnaulitsen jotakin, ei ihmistä, ei eläintä, vaan ennemminkin jotakin alastonta, lihan sinänsä.

Yhtä yllättävällä tavalla, kuin kidutusväline on symbolina lähimmäisenrakkaudelle, on syntynyt kuva samanaikaisesti raaka, lämmin ja harmoninen.

Lammas

Taiteellinen prosessini on muuttunut entistä intuitiivisemmaksi. Teokset saavat alkusysäyksensä yhä useammin vallitsevasta tunteesta tai yllättävästä tapahtumasta, kuten teos Kun olimme kuolemattomia, jossa satunnainen juuri kuolleen eläimen kohtaaminen synnytti tarpeen pitää eläin “hengissä”.

Ensimmäinen idea syntyi kuolleen sorsan kohtaamisesta pakkasaamuna. Yöllisen pakkasen ansiosta, oli sorsa säilynyt kauniina. Punnitsin keinoja pitää sen kauneudesta ja viimeisestä hengenvedosta kiinni. Myöhemmin idea törmäsi toiseen luonnokseen, ideaan uhrilampaasta.

Teoksen viimeinen olemus syntyi, kuoleman ja syntymän, teoksen toivon ja toivottomuuden yhdistyessä, kun sain soiton kuolleena syntyneestä mustasta karitsasta, jonka otsalla paistoi valkoinen laikku. Vain kaksi tuntia sen syntymästä, pitelin elotonta, pestyä karitsaa käsivarsillani.

Annoin kuolleelle eläimelle huomiota, tein kaikkeni sen kauneuden puolesta, pitääkseni sen “hengissä”. Lopussa sain sen “hengittämään” kevyesti.

Lammas ei kuvaa mitään. Se on. Se vaikuttaa hengittävän, mutta sen täytyy samanaikaisesti olla kuollut, ja oikeastaan tämä karitsa ei koskaan “ollut”.

Shopenhauerin mukaan “parempi niin, kuin onnellisinkaan elämä”

Pornoa kullalla

Sarjan viimeinen teos valmistuu noin 9 kuukautta “ensimmäisen teoksen” jälkeen. Mikä jää jäljelle / Silloin olimme rakastavaisia on rakkaustarina, jossa pyhä kullanomainen ottaa vastaan repivät jäljet jostakin epäsovinnaisesta ja yhtälailla jostakin mikä on meissä jokaisessa. Yhtä varmasti teos on mikä tahansa muu tarina, se on jälkiä siitä mitä on tehty, miten on tehty, mutta ei miksi on tehty. Se on hyvässä tai pahassa se, mikä jää, tai se mikä muistetaan.

Teos ei yritä rakentaa mitään kuvaa vaan on syntynyt ennemminkin suorassa kontaktissa tunteen kanssa, ollen todisteena sille, mikä jää jäljelle.

Musta lammas – Black sheep kuvina